Saunapäivä

Joulu alkaa olla vietetty. On ollut ihanan rentoa oleilua ja kaikki ruoat maistui hyvälle. Tosin kinkku olisi voinut olla hieman suolaisempaa ja mätiä olisi voinut olla enemmän :). Ollaan katseltu paljon elokuvia ja naurettu tälle meidän suomalaiselle joulu synkistelylle; minä olen siis myös itkeä pillittänyt vähän väliä. Miksi jouluna näytetään telkkarista niin surullisia elokuvia ja kaikki suomalaiset joululaulutkin on niin surullisia? Eniten itkin siis seuraavien elokuvien aikana, 1.Hachiko, 2.Lupaus, 3.Piin Elämä. Mun kanssa ei ole siis kovinkaan hilpeää katsoa elokuvia.

Eilen kävästiin kahvilla siskoni perheen luona, jonne myös isäni oli saapunut visiitille. Siellä ihasteltiin lasten lahjaksi saamia leluja tai siis isien piti päästä leikkimään poikien leluilla :D.

Tänään oli sitten pakko päästä vähän liikkumaan ja käytiin aamupäivällä salilla sulattelemassa kinkkua, se teki tosi hyvää. Tänään oli salilla ihan ruuhkaa, eli moni muukin oli lähtenyt kinkun sulattelu puuhiin. Sää on ollut tänään tosi ihana verrattuna kahteen edellispäivään, jolloin tuuli hulluna ja satoi vaakatasossa. Vaikka eihän toi +7 ja aurinkoista kovin jouluiselta näytä.

Tänään on saunapäivä. On ollut sellainen nyt tasan 36 vuotta. Olen saanut kuulla tämän tarinan omasta syntymästäni aika monta kertaa. Vanhempani olivat kutsuneet kummini meille saunomaan sinä iltana, koska äitini oli sitä mieltä, että hän ei aio vielä synnyttää. Ei ollut mitään viitteitä siihen vielä ollut. Laskettu aikani oli vasta 31.12. Äitini oli siis päättänyt saunoa kaikessa rauhassa Tapaninpäivänä, mutta kummitätini määräsi hänet pois saunasta jonkun ajan kuluttua, koska hänen mielestään sauna ei ollut hyväksi viimeisillään raskaana olevalle. No, niin se synnytys sitten käynnistyi sen saunomisen jälkeen ja minä synnyn 27.12. aamulla viideltä.(ja ihan sairaalassa, ei saunassa) Aion mennä tänäkin iltana saunaan :)

Minulla on siis huomenna synttärit. Lapsena olin aina kuumeessa kun oli syntymäpäivä. Minut pyydettiin nousemaan aina sängystä siksi aikaa ylös, että mummot ja kummit saivat kuvan kun puhallan kakusta kynttilät ja sitten sain jatkaa sairastamista. Ala-asteella olin aina kauhean pettynyt, kun kukaan koulukavereistani ei päässyt syntymäpäivilleni. Näin joulunaikaan kun kaikki olivat aina jossain kauempana sukulaistensa luona joulun vietossa. Äiti järjesti silti minulle aina syntymäpäiväjuhlat, leipoi kakun ja sain aina myös syntymäpäivälahjan. Muistan edelleen mitä sain esim. kymmenen vuotiaana lahjaksi. Vanhempana en juurikaan enää ole viettänyt syntymäpäivääni, paitsi vuosi sitten, kun sattui olemaan enemmän vapaapäiviä ja kaikki ystäväni pääsivät osallistumaan. Ne oli hauskat juhlat!

36-vuotta vähän hirvittää ja koitan olla ajattelematta noita numeroita, koska en tunne itseäni niin vanhaksi. Mulla taitaa olla ensimmäistä kertaa vähän kriisi, mutta luulen ettei se oikeasti johdu tästä iästä, vaan kaikesta muusta viimeisen vuoden aikana tapahtuneesta, mikä on pistänyt ajattelemaan mitä sitä haluaisi isona olla ja tehdä? (toivottavasti ei ainakaan kovin iso..)

Hauskaa Tapaninpäivää ja saunapäivää kaikille!
-Jaana